Kartanon historia

Merilän Kartanon historia alkaa vuodesta 1811. Alun perin rakennus ei sijainnut sen nykyisellä paikallaan vaan lähistöllä, Ylimerilän pihapiirissä, ja sitä kutsuttiin Meriläisen tilaksi. Rakennuksessa asui tällöin Meriläisen isäntä, Hannu Lassila perheineen. Samaan aikaan Merilän suvun kantaisä Pekka Erkinpoika Pellikka kasvoi myös Oulujoen varrella, mutta yläjuoksulla Utasen yläpuolella. Heinäkuussa 1826 Meriläisen isäntä Hannu Lassila hukkui Oulujokeen, jolloin Meriläisen tila laitettiin myyntiin, ja sen osti Pekka Pellikka vaimonsa kanssa.

Muutettuaan taloon Pellikan perhe muutti nimensä Meriläiseksi talon nimen mukaan. Rakennuksen piirissä elettiin ahkeraa maalaiselämää; peltoja viljeltiin, perunan viljelyä ja käyttöä opeteltiin, karjaa hoidettiin ja tervaa poltettiin. Taitavana koskenlaskijana Pekka toimitti itse tervatynnyrit veneellä Oulun Tervahoviin. Hän toimi Meriläisen tilan isäntä noin 20 vuotta, vuoteen 1847 asti, kunnes kuoli yllättäen kuumeeseen. Pekan saappaisiin astui hänen vanhin poikansa ja kaimansa Pekka (s.1844).

Nuorempi Pekka oli yksi maineikkaimmista koskenlaskijoista koko jokivarressa. Viidenkymmenen kesän aikana hän laski terva- rahti- ja matkailijaveneitä Pyhäkoskesta alas, minkä kenraalikuvernööri palkitsi kultamitalilla. Vuonna 1887 alkanut kansainvälinen turismi vaikutti veneiden laskemisen suureen määrään, sillä Oulujoen kosket olivat yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä matkakohteista. Koskiveneturistit tuotiin höyrylaivalla Kajaanista Vaalaan, ja siitä matkaa jatkettiin koskiveneellä Ahmaskoskelle saakka. Kahvila-baarissa käynnin jälkeen turistit jatkoivat matkaansa moottoriveneellä Merilän rantaan. Meriläisen tila toimi tuolloin koskiveneturismin eli Oulujoen kansainvälisten koskimatkojen majoituskohteena. Koskiveneturismi jatkui vuoteen 1945 saakka, jolloin joen rakentaminen oli siinä vaiheessa, että veneellä laskeminen ei ollut enää mahdollista. Lisäksi samana vuonna Pyhäkoskella tapahtui vakava onnettomuus, jossa hukkui useita henkilöitä. Suvun koskenlaskijoiden muistomerkki löytyy Merilän Kartanon rannasta, jonne se pystytettiin Merilä-Meriläinen ry – sukuseuran toimesta.

Nuorempi Pekka viihtyi Meriläisen tilalla 27 vuotta vuoteen 1874 asti, jonka jälkeen hän myi osuutensa serkulleen. Yhden sukupolven ajan Meriläisen tila oli kaukaisemman suvun käytössä, kunnes vuonna 1919 nuoremman Pekan veljen Erkin lapsenlapset Iikka ja Joonas ostivat rakennuksen itselleen takaisin. Vuosien 1920–1922 aikana Meriläisen tila siirrettiin sen nykyiselle paikalle Alamerilään, jolloin sitä alettiin kutsua uuden paikkansa nimellä. Alamerilässä Iikka ja hänen vaimonsa Anna Merilä aloittivat yhteisen elämäntaipaleensa.

Iikka ja Anna Merilä viettivät tavanomaista maalaiselämää, mihin kuului aherrusta pelloilla, metsissä, tallissa ja navetassa. Tervaa ei enää poltettu, ja kesäisin väki oli töissä pelloilla ja niityillä. Iikalta ja Annalta rakennus siirtyi vanhimmalle tyttärelle Helkalle, ja tämän kuoltua siskolleen Helenalle. Alamerilällä, tulevalla Merilän Kartanolla, ehti olla useita aikaisempia isäntiä ja emäntiä ennen kuin se siirtyi sen nykyisille omistajilleen. Vuonna 1986 solmittiin kauppakirja, jolloin rakennuksen omistus siirtyi Asko ja Kaisu Merilälle.

Alamerilän tila tuli tunnetuksi Merilän Kartanona vuonna 1993, kun Kaisu Merilä aloitti historiallisen talon ympärille rakentuvan liiketoiminnan. Yrityksen perustamiseen oli vaikuttanut kartanorakennuksen käyttöön liittyvä kysyntä, ja pian avajaisten jälkeen sinne saapuivatkin ensimmäiset kokousasiakkaat. Merilän Kartano tarjosi jo 1800 – luvun loppupuolella tilaa matkailijoille, joten on luontevaa, että se tänä päivänä toimii samassa käyttötarkoituksessa.

Merilän Kartanon rakennus on muuten säilynyt lähestulkoon alkuperäisenä, mutta ennen yritystoiminnan aloittamista rakennukseen tehtiin laajennus. Siihen rakennettiin keittiö, wc-tilat eteiseen, wc- ja suihkutilat kahteen huoneeseen majoituksen mahdollistamiseksi sekä lasikuisti joen puolelle. Erillinen kahdeksan huoneen majoitusrakennus valmistui kesällä 1993. Myöhempiä kehittämistoimia ovat olleet savusaunan ja sen vilpolan rakentaminen vuonna 2000, sekä vastarannan kodan rakentaminen yhteistyössä Utajärven kunnan kanssa vuonna 2002. Yksi viime vuosien suurimmista investoinneista on ollut uusi rakennus Puoji, joka on tehty erityisesti kokous- ja juhlakäyttöä varten. Lisäksi Merilän Kartano on siirtynyt vuonna 2013 maalämpöön, mikä sopii paikan kestävää kehitystä kannattavaan toimintatapaan.

 

muistomerkki